Suunta kohti vaihto-oppilasvuotta

Olin vasta ala-asteella kiinnostuttuani ensimmäistä kertaa ulkomailla asumisesta ja siellä opiskelemisesta. Kotiin tuli aina alkukeväästä värikkäitä kielimatkaesitteitä, joita selatessani olin jo melkein varma, että vielä joskus saattaisin itsekin olla lähdössä. Nuoren ikäni vuoksi sain kuitenkin unohtaa haaveeni vielä muutamiksi vuosiksi, kunnes olisin tarpeeksi kypsä ja ikäni puolesta valmis.

Vaihto-oppilaaksi lähtö vaatii itseltä paljon rohkeutta ja uskaliaisuutta. Monet ystävistäni eivät olisi voineet kuvitellakaan jättävänsä kotimaataan peräti vuodeksi. Kaikki ovat kuitenkin olleet tukenani ja hyväksyneet lähtöni. Myös omat sukulaiseni ja perheeni ovat täysillä hengessä mukana ja kannustavat kaikin voimin kulkemaan valitsemaani polkua eteenpäin. On mukava kertoa kaikkea mahdollista vuoteeni liittyen, varsinkin kun lähtöni koittaa jo hyvin pian elokuussa.

Ulkomaille lähtö on kuin hyppy tuntemattomaan. Toisella puolella maapalloa odottaa täysin uusi elämä, kun ystävyyssuhteita on aloitettava luomaan alusta, perhe ja koti muuttuvat ja elinympäristö on täysin vieras. Kaikki tulee olemaan hyvin erilaista, varsinkin kun kommunikointi ihmisten kesken tapahtuu englannin kielellä.

Tunsin olevani valmis lähtemään, kun yhdeksännen luokan loppukeväästä laitoin hakemuksen vaihto-oppilasjärjestö YFU:lle ja minut kutsuttiin haastatteluun. Haastattelu oli leppoisa tilaisuus ja olin siellä samaan aikaan erään toisen hakijan kanssa. Meitä haastattelivat ohjelmakoordinaattori Outi Puittinen ja juuri Yhdysvalloista palannut vaihto-oppilas. He kyselivät meiltä vuoronperään kysymyksiä perheestä ja ystävistä, ruokatottumuksista, kohdemaasta ja miksi oli valinnut juuri kyseisen maan sekä kaikesta mahdollisesta muusta. Haastatteluosuuden jälkeen oli 20 minuutin kirjoitelman vuoro, jolla testattiin englannin kielen osaamista. Kun tilaisuus oli ohi, sai jännittää vaihto-ohjelmaan hyväksymistä, kunnes muutaman viikon odottelun jälkeen postiluukun kolahtaessa hyväksymiskirjeeni viimein saapui. Tunne oli sanoinkuvaamaton. Olin todella innoissani!

Vaihto-oppilasjärjestöjä on paljon erihintaisia, mutta keskimäärin vuosi Yhdysvalloissa maksaa noin 6000 euroa. YFU:n kautta lähtevät joutuvat pulittamaan vuodestaan noin tuhat euroa enemmän, mutta koska YFU ei ole kaupallinen ja toiminut pidempään kuin muut järjestöt, se on mielestäni turvallisin vaihtoehto lähteä. YFU:n ohjelmahintaan sisältyvät tietysti matkat Helsingistä sijoituspaikkakunnalle ja takaisin, viisumin/oleskeluluvan hankkiminen, isäntäperheen hankinta ja siellä eläminen, koulupaikan hankinta, oma tukihenkilö eli aluevalvoja, hätäpäivystys 24h/vrk ja valmennukset. Valmennuksia on kolme erilaista: lähtövalmennus, valmennus kohdemaassa ja paluun jälkeen.

 Serkkuni vietti vuoden Amerikassa YFU:n (Youth For Understanding) kautta. Hän oli matkansa jälkeen tullut käymään meillä ja kertoi innoissaan omasta vuodestaan. Hän suositteli ja esitteli minulle kyseistä järjestöä ja niinpä hyvien perusteluiden jälkeen järjestö sopi minulle kuin nakutettu. Olen saanut muutaman uuden tuttavuuden saman järjestön kautta lähtevistä. Heidän kanssaan on mahtava vaihtaa ajatuksia ja kuulumisia, kun tietää, että jollain toisellakin on samanlainen ruljanssi edessä.

Siispä tässä sitä nyt ollaan! Elokuussa on aika sanoa heipat Suomelle ja jatkaa matkaa kohti Yhdysvaltoja. Kaikesta on nyt nautittava täysin siemauksin, etenkin suomalaisuudesta, ruisleivästä, saunasta, salmiakista, pakkastalvista ja lämpimistä kesistä sekä kauniista maisemista. Yhdysvaltoihin lähtiessäni haluan saada vuodestani mahdollisimman paljon irti. Haluan itsenäistyä, tulla avoimemmaksi ja rohkeammaksi. Haluan tutustua uuteen kulttuuriin, kansainvälistyä ja hallita englannin kieltä paremmin. Haluan, että vuoteni tulee muuttamaan elämäni pysyvästi parempaan suuntaan.