Syysterkut täältä Northfieldistä! Ulkona +10 ja sateista. Eilinen päivä oli lämmin, n +16 ja aurinkoa.

En ookkaan neljään viikkoon tänne mitään kirjottanu, kun ei tosiaan oo oikein ehtinyt. Nytkin mun pitäis olla läksyjä tekemässä, kuten amerikan historian esseitä ja matikan laskuja. Mut lupasin tänne jotain päivittää tänä viikonloppuna. Koska hyvä teidän kaikkien on tietää, että oon vielä elossa. :) Täytyy myöntää, että suomen kieli alkaa pikkuhijaa takkuamaan ja se on paha juttu! Joten ehkä onkin ihan hyvä, että kirjottelisin tänne hieman useammin. Täytyy koittaa pyrkiä siihen. Juttelen kyllä kotiin päin joka viikonloppu, joten puhetaito sentään säilyy jotenkin. Ja tänään ostin vielä uudet skypekuulokkeet, jotka on kyllä tosi kätevät!

Tämä päivä on ollut tosi sateinen täällä ja olin Margaretin kanssa shoppailemassa koko päivän. Meillä oli kyllä tosi hauskaa. Aamulla kävin hostvanhempieni kanssa myös kirkossa. Laulut, joita kirkossa lauletaan, ovat gospelia ja erittäin kauniita. Niitä on tosi mukava laulaa yhdessä muiden kanssa. Lisäksi pastori on tosi vitsikäs, joten puhetta jaksaa aina kuunnella. Siksi kirkkoon meneminen ei ole mitenkään vaikeaa minulle. :)

Join ensimmäisen Starbucks coffeeni tänään Minnesotan suurimmassa Targetissa ja ai että oli kyllä maukasta! Tuon kahvion pitäisi ajautua Suomeenkin.. ja monen muunkin liikkeen. Täytyy sanoa tähän väliin, että kaikki Minnesodassa asuvat ihmiset ovat superystävällisiä! Rakastan niin suunnattomasti tätä avointa ja ystävällistä maata. Tänäänkin monet tuntemattomat ihmiset tulivat juttelemaan kanssani. Sain kehuja muun muassa vaaleista hiuksistani ja eräs nainen oli kiinnostunut vaihto-oppilasjärjestöni paidasta. Lisäksi tapasimme joitain Margaretin tuttuja, jotka lupasivat viedä minut joskus pohjoisempaan tapaamaan täällä asuvia suomalaisia! Kuinka jännää. :D Tänään kuulin muuten ruotsin kieltä kaupassa. Se oli aika hassua. Ruotsi minulla sujuu jotenkin paremmin, joten ymmärsin kaiken mistä nuo ruotsalaiset keskustelivat. Mutta täytyy sanoa, että kehityn ihan hirveää vauhtia myös tämän englannin kanssa! Ja se on mainio juttu.

Koulussa alkaa sujua pikkuhijaa paremmin, vaikka minulla onkin hieman kiinniotettavaa muihin nähden. Mutta se on vielä ymmärrettävää, kun ei tätä kieltä kunnolla vielä hallitse. Naiskuorossa laulaminen on ehdottomasti ykkössuosikkejani! Muut kuorolaiset ovat niiin ystävällisiä ja kyselevät välillä kaikkea minusta ja ovat iloisia, että olen täällä. Myös kuoro-opettaja on todella mukava! Lisäksi löysin kouluruokalasta viime viikolla myös kahta eri keittoa ja salaattitiskin. Olin todella yllättynyt, mutta tyytyväinen!

Eilen kokkasin amerikkalaiselle perheelleni illalliseksi omaa suosikkiruokaani kanarisottoa ja nämähän rakastuivat siiihen aivan täysin! Sain kuulla kehuja kokkaustaidoistani ja ruuan hyvästä mausta koko illan ja olin tietty aivan otettu. Ja vielä tänä aamunakin kuulin lisää kehuja ja Marvin ja Margaret  kehuivat minua jopa muille kirkossa. Heh. Se on ollut aika piristävää. Olin kyllä itsekin aika yllättynyt, kuinka herkullista risottoa sain aikaan. :) Se on hyvä, että osaan edes jotakin hyvin ja millä yllättää muut ihmiset. :)

Olen tässä neljän viiikon aikana tavannut Margaretin lapsia ja lapsenlapsia ja olemme välillä toimineet lapsenvahteina. Tänään tänne on vielä tulossa kylään Tracy. Lisäksi käymme välillä illastamassa ulkona Katien ja Mattin kanssa. Kaikki heidän lapsensa ovat aivan ihania ja hauskoja! Tunnen itseni kyllä todella onnekkaaksi, kun minulla on mahdollisuus tutustua näin ystävällisiin ihmisiin ja saada viettää aikaa heidän kanssaan. Olen kyllä myös kuullut, että muut ovat sanoneet olevansa onnekkaita, kun ovat saaneet minut uudeksi jäsenekseen. :) Se on hyvä juttu.

Ensi viikolla onkin vain kolme päivää koulua ja sitten pääsee pienelle syysbreikille. Sillon voikin levätä hieman ja kiriä kiinni koulutehtävissä. Heh. Ja marraskuun 1. päivä minulla on ensimmäinen kuorokonsertti! Maltan tuskin odottaa. Ja luntakin on luvattu vissiin jossain vaiheessa. Mutta vielä yksi juttu täytyy sanoa; Hawaiin matka on nyt varmistunut ja se koittaa helmikuussa! Jihuu! Ja joulukuuhun mennessä saan tietää, pääsenkö myös New Yorkiin. Olis aika mahtavaa. :) Voikaa hyvin siellä missä ikinä luuraattekin ja paljon terkkuja täältä!
Anne-Mari