Ulkolämpötila tällä hetkellä: 16 astetta. Kello 19:23. Aamulla 10 aikaan oli n. 6 astetta.

Aika on mennyt tosi nopeasti, jos ajattelee, että melkein kuukausi on jo purkissa. Ja kymmenen jäljellä. Ja 41 viikonloppua! Täällä on ollut tosi hauskaa kaiken aikaa, vaikka joukkoon on mahtunut myös ikävöintiä. Ne hetket voi vain unohtaa ja kääntää ajatukset positiivisiin juttuihin.

Kaksi viikkoa koulussa on sujunut hienosti. Täällä on paljon ystävällisiä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita maastani ja minusta. Ainoa huono puoli on, että kaikki täällä eivät tiedä minun olevan Suomesta, koska meitä vaihtareita ei esitelty mitenkään muille. Koulussamme ei ollut minkäänlaista avajaistilaisuutta. Olin myös kuullut useilta ex-vaihtareilta, että amerikkalainen kouluelämä on yhtä jännittävää kuin kaikissa tv-sarjoissa, mutta ei täällä oikein muu poikkea kuin nuo koulukaapit. En ole huomannut missään sitä niin puhuttua suosittujen cheerleadereiden pöytärykelmää tai muuta vastaavaa. Ainoastaan samassa futisjengissä pelaavat tytöt näyttävät syövän joka päivä yhdessä ja aina samassa pöydässä. Olen kuulemma tervetullut syömään heidän kanssaan päivittäin. Lounaskutsuja on sadellut myös muilta tahoilta. Eräs matikanryhmäni poika vaikuttaa olevan suunnattoman kiinnostunut Suomesta, kun kyselee kaikennäköistä minulta ruokia myöten. Hänkin sanoi, että voin lounastaa hänen seurassaan vaikka joka päivä.

Keskustelutaitoni täällä kehittyvät ihan huomaamatta ja pystyn jo vastailemaan pidemmin ja kertomaan myös omia juttujani. Saan jatkuvasti kehuja siitä, kuinka hyvin pärjään kielitaitoni kanssa ja kuinka rohkea olin tullessani tänne niin pitkäksi aikaa. Olen myös alkanut ymmärtää opettajia paremmin, vaikka aineet ovat silti aika haastavia. Matikka on poikkeuksellisesti äärettömän helppoa, suorastaan naurettavan helppoa. Olen myös tehnyt hieman muutoksia lukujärjestykseeni ja aijon ehkä tehdä vieläkin. Nimittäin laulan kuorossa ja siinä on suurimmaksi osaksi freshmenejä eli nuorimpia high schooliin tulleita oppilaita. Heillä on kaksi kertaa viikossa jotain muuta kuoron tilalla, joten vanhempia oppilaita jää luokkaan alle 10. Tuntia ei ole siis järkeä pitää. Vaihtoehtoni olivat joko ottaa study hall tunti (läksyjenteko) niille kahdelle päivälle tai vaihtaa lopullisesti naiskuoroon. En oikein tiedä, mitä tehdä. Samalla joudun myös vaihtamaan paria muuta ryhmää.

Perjantaina lähdimme Margaretin ja Marvinin kanssa Katien (keskimmäinen tytär) ja hänen aviomiehensä luokse illalliselle. Ajoimme noin tunnin verran Rochesterin kaupunkiin ja matkalla ohitimme muun muassa suuren hirvifarmin! Valtavalla niityllä oli massoittain isoja sarvipäisiä otuksia laiduntamassa ja köllimässä auringossa. Se oli aika hauska näky. Perille päästyämme parkkeerasimme punaisen Toyotan tyylikkäästi kerrostalon pihaan ja astuimme lasiovesta sisään Katien kämppään. Syötyämme ihastelimme Katien valmistamia savesta tehtyjä, erittäin hienoja taideteoksia. Hän on todella lahjakas! Unohdin kameran, joten minulla ei ole niistä tekeleistä kuvaa. Hän on taiteellinen sielu, joten aikoo tulevaisuudessa ryhtyä myymään omia teoksiaan.

Meillä oli todella hauskaa koko ajan, nauroimme vedet silmissä vanhoille tapahtumille, kun Margaret ja Marvin muistelivat Katien ja muiden lastensa lapsuutta. Lähdimme kaikki yhdessä vielä myöhään illalla piirakkaravintolaan ja kun tungimme kaikki 5 henkeä samaan autoon, saimme taas hervottomat naurut, kun kukaan ei mahtunut laittamaan turvavöitä kiinni, eivätkä ne edes toimineet aluksi! Ravintolassa jokainen sai valita oman herkullisen piirakkapalansa ja itse otin suklaapiirakan vaniljajäätelöllä ja siirapilla. Se oli todella hyvää, aluksi, mutta  rupesi muutaman suupalan jälkeen maistumaan hirveän makealle! :D Ravintolassa soitettiin myös yhtä lempibändeistäni The Frayta, joten siellä oli miellyttävää oleskella! Myös wc:ssä soi musiikki. Sen jälkeen kuskasimme Katien ja hänen miehensä kotiin ja lähdimme ajelemaan kohti Northfieldiä. Ulkona oli todella kylmä ja pimeä, joten oli ihanteellinen hetki ihailla koko taivaan täyttäviä tähtiä.

Tänään meillä oli naapurustobileet ja kaikki täällä asuvat pikkulapset yllätettiin paloautovierailulla. Sireenit soiden tänne kaahasi 3 isoa paloautoa ja ihmiset pääsivät tutustumaan autojen sisältöön ja pieniä ryhmiä nostatettiin nosturilla noin 85 jalan korkeuteen. (Täällä nämä siis käyttävät jalkoja, eivät metrejä.) Myös minä pääsin käväisemään tuolla yläilmoissa ja oli hauskaa katsella niin korkealta maisemia. Sen jälkeen sai mennä noutamaan kaikenlaisia herkkuja pöydästä, jonne jokainen osallistuva naapuri oli tuonut jotain omaa. Siellä oli salaatteja, hedelmiä, hot dogeja, sipsejä, tacoja, minitortillapaloja, mehua, keksejä, muffinseja, suklaata ja ties mitä. Täällä kävi tänään myös Tracey aviomiehineen ja lapsineen ja he jättivät Juniorin tänne hoitoon yhdeksi yöksi. Hän on kyllä niin suloinen ja ulospäinsuuntautunut poika. Ja vähän villikin. Hän onkin jo ehtinyt penkoa huoneeni tavarat ja näpytellyt läppärilläni ja vetänyt vaatteitani alas henkareista ja ties mitä. :D Saa nähdä mitä vielä tapahtuu. :D

Huomenna ollaan vissiin menossa jälleen shoppaamaan, jos oikein ymmärsin, joten jälleen jotain puuhaa. Amerikkalaiset ovat kyllä aina menossa.. :D Mutta se on vain mukavaa. :)

Terkkuja!
Anne-Mari