Tänään tulleessa kirjeessä oli sitten viimein lentotiedot. Tämänhetkisten tietojen mukaan vaihto-oppilasmatkani Yhdysvaltoihin alkaa tiistaina, 21. elokuuta klo 08:55. Kirjeessä mainitaan vielä lihavoidulla tekstillä, että mikäli minulla ei ole vielä isäntäperhettä, niin voi olla, että lentoryhmäni vielä muuttuu. Mutta tällä hetkellä lähden 21. päivä. Olen ainakin omasta mielestäni onnekas, sillä ehdin vielä mukavasti hengata Suomessa ja hoitaa omassa koulussani muutaman asian ilman kiirettä.

Lentoyhtiö on koko matkan ajan aina Washington DC:n asti ilmeisesti saksalainen Lufthansa ja reitti kulkee Helsinki-Frankfurt, Frankfurt-Washington DC eli Saksassakin pääsen piipahtamaan pikaisesti. Kuulin parhaalta ystävältäni, että tuo Frankfurtin lentokenttä on aivan valtava, mutta eksymään tuskin pääsee, kun mukana kulkee 44 muuta vaihtaria ja suomalainen matkanjohtaja. Hauskaa. Perille Washingtoniin pitäisi saapua klo 15:50 paikallista aikaa ja sieltä minulla onkin vielä yksi lento, ilmeisesti Illinoisiin Chicagon lähelle.

Kirjeessä mainittiin vielä tuliasista, joita sattumoisin kävin ostelemassa tänään. Mukaan tarttui kaikennäköistä suomikrääsää ym. Tuliaisten on tarkoitus olla vain symboleja, eli tarkoitus on näyttää että olen iloinen päästessäni tutustumaan uuteen perheeseen, eikä lahjoa heitä kalliilla tavaroilla. Lisäksi mainittiin vielä koulunkäynnistä USA:ssa ja kavereiden hankkimisesta.

Uskon, että minulla tulee olemaan edessäni mahtava vuosi ja nyt eletään jännittäviä aikoja perhetietoja odotellessa. Huomasin myös irc-gallerian kautta, että omaan vanhaan lukioryhmääni liittyi uusi henkilö, juuri USA:sta palannut vaihto-oppilas. :) Hän pääseekin sopivasti tilalleni ryhmään.

Niiiin ja olkaa kivoja ja kommentoikaa! Kiitos kaikille tähän asti kommentoineille. Niitä on hauska lukea!
Kesäterkuin,
Ansku

Tässä vielä lainaus kirjeestä vaihto-oppilasasioita pohtineelta ihmiseltä:
"Ajattele ensimmäistä uimahyppyäsi; sitä tuli varmasti suunniteltua ja mietittyä. Kuitenkin sillä hetkellä, kun astuit ponnahduslaudalle, alkoikin pelottaa. Silloin oli vain pakko rohkaistua ja ajatella että minä tosiaan haluan tehdä tämän! Ensimmäisen hypyn jälkeen vatsanahka oli hiukan punainen, mutta silti oli kova kiire päästä kokeilemaan uudelleen."