Oon tosi hermona nyt. Koulu alkaa huomenna ja samalla näen 1199 muuta oppilasta kyseisessä koulussa. Kaikki on jälleen kerran uutta ja pelottavaa, mutta samalla odotan kaiken sen kohtaamista. Olen päässyt jo juttelemaan muutamien teini-ikäisten kanssa ja saanut pari uutta kaveriakin. Minun täytyy todella pinnistellä ja keskittyä, että saan selvän slangista ja minulle esitetyistä kysymyksistä. Se on jo ollut haaste sinällään. Paikalliset nuoret ovat ystävällisiä ja avoimia ja nauravat ja puhuvat paljon! Kavereista pidetään huoli ja uusista ollaan kiinnostuneita, hetken. :P Täällä todella pitää olla ulospäin suuntautunut, että pysyy mukana uudessa kaveriporukassa. Siinäpä se ongelma onkin, kun kielitaito ei vielä riitä jatkuvaan sujuvaan  keskusteluun amerikkalaisten kanssa. Pystyn vastaamaan kysymyksiin ja kertomaan omia juttujani, mutta ei se vielä luontevaa ole. Se tässä häiritsee ja ärsyttää, kun haluaisi kehittyä nopeammin, mutta ei vain voi napsauttaa sormiaan ja olla parempi. Samalla sitä myös (väkisinkin) miettii, mitä jos en kuukausien kuluttua olekaan sen parempi kuin aikaisemmin.

Yksi ilta minulla oli aivan sairas ikävä Suomeen ja itkusta ei ollut tulla loppua, mutta onneksi hostäitini ymmärsi ja lohdutti minua. (Hänelläkin on tytär toisella puolella maapalloa Tanskassa) Tässä on ollut niin paljon uutta ja uusia kokemuksia ja ihmisiä ja ihmissuhteita jetlagin lisäksi, ettei ihmekään, että on usein väsynyt ja stressaantunut. Tälläkin hetkellä mieli on vähän maassa, en sitten tiedä pitäisikö pitää enemmän etäisyyttä Suomeen vai antaa olla.

Olen käynyt täällä jo yhdessä jalkapallomatsissa, kun uusi kaverini Emily lupasi viedä minut sinne. Hän tuli hakemaan minua autolla ja oli jotenkin kummallista istua siinä kyydissä, kun ratissa oli 91 syntynyt tyttö. Nuorempi kuin minä! Ikkunat auki ja ruotsalainen tekno täysillä kaahailimme jalkapalloareenalle, luojan kiitos, ehjin nahoin. :D No ei vaiskaan, hyviä kuskeja nämä nuoret ovat olleet. Minua on nimittäin kyydinnyt koulusta kotiin eräs Annie, kiva tyttö sekin. Jalkapallomatsia seuraillessani viereeni istui tuntematon tyttö, joka jonkin ajan kuluttua kysyi olenko se vaihto-oppilas Suomesta. Vastasin, että kuinka hän sen tiesi ja hän sanoi vain nähneensä minut koulussa.

Tämän ensimmäisen viikon kuljen kouluun ilmeisesti tuolla legendaarisella keltaisella koulubussilla ja sen jälkeen pääsen hostäitini kyydillä. Yksi vaihtareista jo ehti pelotella epämiellyttävästä koulubussikyydistä, mutta onnneksi täältä ei ole pitkä matka kouluun! Ehkä n. 2km. Ja ties vaikka se ei minusta olisi epämiellyttävää..

Eilen olimme ajelemassa autolla ympäri Minnesotaa ja ajoimme eri kaupunkien ohi ja pysähdyimme kerran Mississippi joella ottamassa valokuvia ja katselemassa isoja veneitä. Sen jälkeen jatkoimme matkaamme Red Wingin kaupunkiin, jossa shoppailimme erilaisissa antiikkiliikkeissä. Marvin on aivan hulluna kaikkeen junatavaraan (taulut, pienoismallit), joten sellaisia mentiin metsästämään. Margaret löysi itselleen kauniin punaisen kaulakorun ja korvikset. Minulle Margaret osti yhden ison Angel Mintin eli aivan ihanan makuisen minttusuklaapalan. Kallista, mutta hyvää! Sen jälkeen ajoimme vielä yhden valtavan järven rantaan katsomaan lukuisia purjeveneitä ja valokuvaamaan maisemia. Eräälle penkille kävi istumaan mies läppärinsä kanssa ja hän näytti vielä aivan Bill Gatesilta, joten Marvin päätti huutaa: "Hey Bill!" mutta mies ei reagoinut nimeen. Oli siinä naurussa pitelemistä. :D Sen jälkeen lähdimme takaisin kotiin.

Huomenna tosiaan kouluun ja olen jo aivan hermona. :S Mutta eiköhän se hyvin mene. Tässä vielä listana kaikki syksyn ja kevään kurssit: algebra I(matikkaa), contemporary lit (englanti, kirjojen luku), speech (puheilmaisu), academic writing(kirjoittamista, koulunlehden tekoa), choir(kuoro), american history, foods(amerikkalaisten ruokien valmistusta), art (taiteita) ja photography (valokuvausta)! Yhteensä koko vuodelle 12 kurssia. Koulussa on muuten muitakin vaihto-oppilaita ainakin saksasta ja kiinasta. Tosin parillinen määrä kumpiakin, joten Im so alone! Mutta eiköhän niitä uuusia kavereita tule saamaan.. Toivottavasti!

Täällä on hirveät helteet ja toivoisin jo viileämpiä kelejä. Mutta älkää lähettäkö tänne ainakaan niitä sateita sieltä Suomesta! Voikaa hyvin ja terkkuja!
Anne-Mari